Ahkera isi, puolentoista viikon tilannekatsaus

Vajaa puolitoista viikkoa sitten pääsin omilla avaimilla ihmettelemään, että mitä sitä oikein tuli ostettua. Duunarini ei kauaa aikaillut vaan kääri samantien hihat ja lahkeet ja onkin viettänyt työmaalla lähes kaiken aikansa. Nyt makuuhuone on loppumaalinsilauksia vaille valmis ja tällä viikolla se täytetään ääriään myöten täyteen tavaraa. 

Ajatuksena minulla on, että asunnosta tulisi pitkälti pelkistetty musta-harmaa-valkoinen, mutta itseni tuntien tiesin, että johonkin haluan myös väriä. Se joku päätyi olemaan makuuhuone. Huithait "asunnon yhtenäiselle linjalle". Kovin montaa maaliliuskaa en jaksanut vertailla vaan päädyin graduaiheeni mukaisesti Tikkurilan "Keto"-sävyyn. Ylipätäään vihreään päädyin siksi, että aion laittaa makuuhuoneen seinälle lahjaksi saamani kasvitaulun, josta yläbannerin kuva on otettu. Vaihtoehtovärinä olisi toki ollut vaaleanpunainen, mutta ne ketkä eivät muista ensimmäisestä kodista mitään muuta, muistavat ainakin vaaleanpunaiset seinät.

Ensimmäinen muodonmuutos! Tässä kuvassa vihreä näyttää jopa liiankin keväiseltä, livenä himpun verran myrkympi tai sammaleisempi, iik. Noita kaappeja kuurasin tänään neljä (4) tuntia! Mielestäni 40-vuotiaat kaapit ansaitsivat nyt ekan kertansa. Vesi oli mustaa, yök. 

Päädyin muuten siihen parkettiin, kuten makkarikuvasta saattoi päätellä. Bauhaussissa oli viime viikolla tarjous, jossa neljä parkettipakettia kolmen hinnalla. Tarvitsin tosin vain kolme, mutta näin pääsin valikoimaan lattiaan sellaiset, joissa vähiten todella tummia kohtia. Ehdottomasti hauskinta oli kuitenkin huomata, että ohjeiden mukaan kyseistä parkettia ei saisi imuroida, ööö? Luvallinen vapautus imuroinnista ikuisesti?

Ja näin kaatuu seinä. Ehdin nähdä vain kyseisiin kuviin ikuistetut vaiheet, hommaan meni alle neljä tuntia, mutta kivimurskan kantaminen sitten tylsempää puuhaa (näin kuulin).

Uusi maisemani. Hautuumaa vaihtui parkkipaikkaan ja meri kaukaiseen kauppakeskukseen.

Eron hetkiä

Ihan juuri on aika pistää nykyinen koti pakettiin (tai pariin) ja suunnata tavaravuoren kanssa eteenpäin. Tuntuu haikealta lähteä, koska tätä mainiompaa asuntoa ei opiskelija voi HOASilta saada. Olen asunut tässä neljä vuotta (vaihto välissä) ja vielä olisi ollut vuosi asumisaikaa jäljellä, jos en olisi valmistunut viime syksynä. Tässä vähän fiilistelyä asunnon parhaista puolista, joita jään kaipaamaan.

Seitsemäs kerros ja se merinäköala! Näköalan lisäksi meri muutenkin kiva, parhaita ulkoilureittejä. Onneksi kohta saan korvaukseksi metsän. Sellaista täältä ei ole löytynyt.

Huonekorkeus sen seitsemän metriä. Seinälle suunniteltu kiipeilyseinä jäi tosin toteuttamatta.

Persoonallisuus. Aluksi kotini oli lempinimeltään maitotölkki ja pystyynkäännetty tulitikkurasia. Persoonallisuudella on kääntöpuoliakin toki, tässä tapauksessa olemattomat säilytystilat ja unohtuneiden tavaroiden haku alati yläkerrasta.

Sijainti. 00100. Vuosiin en ole taksia tarvinnut tai kauppojen aukioloaikoja katsonut.

Uima-allas. Tosin siinä on kyllä ihan liian kylmää vettä eli oikeasti jään haikailemaan saunavuoroja, joita ehdin hyödyntää ihan liian harvoin.

Ei vähäisimpänä! Rättipatteri - arjen luksusta.

Pitäisi varmaankin aloittaa se pakkaaminen, että kerkiää pääsiäisenä ulos. Tavarat viedään uuteen asuntoon suoraan, vaikka vielä aikoihin en muuttamaan pääsekään.

Paljastuskuvia ja aloittelut

Historian havinaa

Urakka edessä tuntuu jäävuoren kokoiselta ja hurjistuttaa, ettei kai kyseessä ole varsinainen Iisakin kirkko vol. 2. Mutta kaikesta huolimatta, urakka on nyt joka tapauksessa alkanut! Tässä kuvia ah niin ihanasta asunnosta, suoraan 70-luvulta. Nämä ovat sitten niitä kuvia, joihin palataan epätoivon hetkellä, jolloin voi todeta, kuinka jotain on kuitenkin sitten jo tehty. Kuvat vieläpä häämävät sen verran, että eivät paljasta kuinka huonossa kunnossa esim. seinätkin ovat. Ehkä hyvä niin;)

Enjoy!

Olohuoneen toinen pääty ja asunnon ensimmäinen uusi asukas, nimittäin Pertsa Pesukone!

Hurmaava köökki. Tarttisko joku tiskipöytää? Osa kaapeista jo revitty alas, kunto kasvoi, kun sorkkarautaa väärin käytti. Oikean puoleinen seinä on tarkoitus kaataa, tosin sen keskelle jää tönöttämään tolppa.

Paras osa, kylpyhuone. Kaikki sen remppaamiseen liittyvät epäselvyydet ja propleemat pistävät kismittämään.

Seinät vaiheessa. 

Tarkoitus siis ekana rempata makkari kuntoon, jotta kuun lopussa voin muuttaa sinne kaikki kamani nykyisestä kodista. Sitten ovi suljetaan teipillä ja sanotaan tavaroille moimoi pariksi kuukaudeksi. Kaverien sohvat huudettu! 

Makkarin seinissä oli ties mitä murtumia ja järkyttävän mustuneita kohtia, triljoona naulaa ja tietty kerrostolkulla vanhoja tapetteja, niin maalattuja kuin erikeepperillä kiinnitettyjäkin. Yksi murtumakohta aiheuttaa päänvaivaa, koska kaikesta eristysnauhasta (entiedämiksikutsutaan) ja paklaamisesta huolimatta murtuma tulee esiin maalipintaankin. Ehkä pari kerrosta vielä... Seiniltä siis revittiin tapetit irti, kolot sun muut paklattiin ja hiottiin. Yhteen seinään käytettiin uutuutta eli valmista kipsitasoitetta, joka kuitenkin osoittautui hyvin epätasaiseksi ja hiomisen jälkeen kaikki oli harmaan hileen peitossa. Katto pestiin ja lopulta piti ostaa maaliruisku, jotta epätasainen pinta saatiin jotenkuten maalattua. Seinissä on nyt valkoiset pohjamaalit ja huomenna ehkä jo lopullisetkin maalit. Saas nähdä mikä tehosteväri kaupasta tarttuu mukaan.

Lattian alta ei ole löytynyt sitä unelmoimaani ikivanhaa lankkulattiaa (kuinka yllättävää?), mutta keittiön kaappien takaa löytyi kuin löytyikin paljas tiiliseinä. Siihen olisi ihan loistava laittaa alle liesi ja seinään liesituuletin, mutta valitettavasti keittiösuunnittelua rajoittaa vietävästi vesipisteen ja lieden valmiit paikat ja jääkaapinkin ainut mahdollinen paikka. Jatkan kuitenkin vielä pohdintoja. Saarekkeeseenkaan ei taida yksikään kodinkone päästä (noh onhan siinä se tolppa...). Ja toki tuolta normiseinänkin takaa varmaan löytyisi samainen tiiliseinä, mutta saattaa olla hullun hommaa alkaa sitä sieltä kaivamaan ja tuota kohtaa vastaavasti piilottamaan.

Jossain vaiheessa luvassa vielä kuvia edellisen asukkaan kalusteiden kera. Ja ostinpa sitten lopulta parketin makkariin. Bauhaussissa oli tarjous, jossa sai neljä pakettia kolmen hinnalla. Tosin tarvitsin vain vajaa kolme:D Mutta nyt voi suorittaa vähän valikointia, kun kyseisessä parketissa paljon tylsiä tummia kohtia.

Se ikuisuuskysymys, parketti vai laminaatti?

Tähänastisen elämäni ajan olen luullut, että tähän on ainoastaan yksi ainoa oikea vastaus, nimittäin parketti. Olen pitänyt laminaattia kirosanana, se kylmä huijari. Mutta nyt valinnan edessä on mennyt sormi suuhun, eikä kyse ole kuin kymmenen neliön makkarista! Itse en ole koskaan asunut laminaatin kanssa samassa kodissa, joten onko se tosiaan kylmä paleleville varpahille (ilman lattialämmitystä siis) tai onko oikeasti varteenotettava vaara liukastua kohtalokkaasti (niillä villasukilla, jotka olen pukenut juuri samaisen kylmän lattian takia)? Tässä vaiheessa mainittakoon, että näistä merkittävistä parketinarvostusgeeneistä huolimatta olen asunut tähän mennessä aina muovimattoisessa asunnossa/huoneessa (noh onhan sentään lämpimiä).

Mutta sitten totuutta silmiin. Olen löytänyt sopivan parketin ja sopivan laminaatin. Jäljellä on enää viimeinen valinta, kumpi otetaan. Vuorotellen mieli meinaan muuttuu. Parkettia puoltaisi se, että on kauniimpi, koska mielestäni laminaatit nyt vaan aina näyttää keinotekoisilta, ainakin jos liikutaan budjetini hinnoissa. Ja just se lämpö ja kiva pinta. Niin ja se päähän iskostunut ajatus. Laminaattia taas puoltaisi se, että se on halvempi. Fakta on se, että lattiaa en mukaani saa, kun seuraavan kerran palaan asumaan takaisin sivistykseen. Yhden huoneen lattiamateriaalilla tuskin on järin mullistavaa vaikutusta asunnon arvoon. Jos tietäisin asuvani tuossa pitkään, valitsisin ehdottomasti parketin.

Muussa osassa asuntoa on alkuperäinen mosaiikkiparketti (juurikin se ah niin ihana 10 cm pitkuloista koostuva hiukan oranssihkoon vivahtava neliösetti). Parkettia tuskin on hiottu koskaan, joten tarkoitus olisi hioa ja lakata se. Unelmoin tosin sen vaihtamisesta vaaleaan uuteen parkettiin, etenkin kun hinta melkein sama kuin hiomisen ja lakkaamisen teettäminen ammattilaisilla. Toki vertaan nyt kokopuuparkettia ja lautaparkettia keskenään. Ja jos totta puhutaan niin juurikin se lattia on yksi niistä harvoista asioista asunnossa, jotka voi säästää. Isä ajatteli kokeilevansa itse ensimmäistä kertaa parketin hiomisen ja lakkaamisen tekemistä, saas nährä kuinka käy. Elän vielä toivossa, että sen voisi kuitenkin valkolakata. Jossain puhuttiin myös petsaamisesta, pitää googlettaa, mitä se tarkoittaa;). Jos nyt kävisikin sitten niin hassusti, että päädyn elämään ensiasunnossani pidempään, voisi sitten samalla vaihtaa kaikkiin samat parketit jossain vaiheessa. Tosin varmasti siinä vaiheessa harmittelisin, että en laittanut alunperinkin makkariin parkettia. Soutaa, huopaa.

Tässä laskelmat eli tosiaan halvoilla materiaaleilla pitänee mennä:

Valkolakattu saarniparketti (13 mm) 23,90 e/m2, Bauhaus

Valkoinen tammilaminaatti 12,95 e/m2 (8mm, käyttöluokka 32) K-rauta (alkuperäinen hinta 17,90e)

Eli kun lasketaan kokonaisien pakettien ostamisen mukaan, tulisi lattialle hintaa parketilla 350 e ja laminaatilla 145 e. Tähän summaan tulee lisäksi alusmateriaali. Kumman itse valitsisit?

Törmään muuten koko ajan samaan ongelmaan, mihin asioihin ja tavaroihin tässä vaiheessa kannattaa panostaa ja mihin taas ei. Jos nyt ostaa esimerkiksi käytettyjä huonekaluja, voi niitä vähitellen vaihtaa ehompiin. Toisaalta jos nyt ostaa sitten vastavuoroisesti uusia kodinkoneita ja kiinteitä kalusteita, jäävät ne asuntoon pois muuttaessa. Pointteja heittää kehiin, mitä ostaa uutena ja mitä käytettynä?

Tapettifiilistelyä vastapainoksi

Miksi asuntoilmoituksissa ei kuvailla isännöitsijää? Nyt ymmärrän, että olisi ollut ratkaisevan olennaista, jos myynti-ilmoituksessa olisi lukenut: "Isännöitsijänä koko ikänsä talossa asunut, rakennusalan ammattilainen, joka pitää asukkaiden puolia." No aivan niin ei olisi tämän asunnon ilmoituksessa olisi lukenutkaan... Jo ennen ostopäätöstä yritin soitella isännöitsijälle, lähetin hänelle kolme sähköpostia ja soitin kaksi kertaa, jolloin hän lupasi selvitellä asioita. Loppujen lopuksi hän soitti viisi minuuttia ennen kaupantekoa ja vastasi kaikkeen: "Olen ollut vajaan vuoden tämän talon isännöitsijänä, joten en tiedä". No tottahan se toki on, olen vain malttamaton, kun en saa selkeitä vastauksia.

Eniten raivostuttaa, että hänen mukaansa kylppäriä remontoidessa pitäisi muun muassa vaihtaa omalla kustannuksella vesikiertoinen lattialämmitys sähkölämmitteiseksi, vaihtaa sähköjohdot (mitä lie kaikkea siihen kuuluikin), laittaa kosteuseritykset, joita ei ennestään ole ollenkaan jne. Lain vastaisesti ohjeissa sanottiin myös minkä merkkisiä materiaaleja pitäisi käyttää. Ohjeita oli jopa oven karmien maalisävystä ja kynnyksen puulajista. Öö omasta kodista pitäisi saada valita ihan vapaasti moiset asiat? Ja toki näppärintä olisi tehdäkin nämä uudistukset rempan yhteydessä, mutta siinä on yksi MUTTA. Nimittäin isännöitsijän mukaan kylppärinsä remontoinutta ei voida kuitenkaan vapauttaa tulevan putkiremontin kustannuksista näiden asioiden osalta, kuten olen kuullut monessa taloyhtiössä toimittavan. Eli sitten maksaisin samat asiat uudelleen, vaikka minun asuntoon niitä ei enää asennettaisikaan. Putkiremontti tarkoitus tulla vasta vuoden 2016 jälkeen ja se tehdään sukituksena eli koko kylppäriä ei tarvitse räjäyttää vaan putket uusitaan pintavetoina ja kaakelit ja kalusteet saavat pysyä paikoillaan. Viemärit on uusittu jo aikaisemmin. Yksi ratkaisu olisi laatoittaa kylmästi vanhan lattian päälle ja laittaa se sitten yhtiön piikkiin uusiksi muutaman vuoden päästä. Tämä on olisi yhtiön rakennusvalvojan mukaan ihan okei, mutta ekologista sydäntäni riistää, että sitten surutta silputtaisiin uudet kaakelit. Voihan.

Tämän säätämisen vastapainoksi vähän tapettifiilistelyä! Löysin kuukausi sitten ihanan tapetin Taloja ja toiveita blogista (http://talojajatoiveita.blogspot.fi, josta myös kuva). Ja tyypilliseen tapaani päätin jääräpäisesti, että sen haluan (jep ensimmäisen), vaikka metsästys osoittautuikin melko haastavaksi. (Ei, en ole ihminen joka kääntää puoli palloa löytääkseen juuri sen oikean, tapetin, enhän?) Aikaisemmin tapettia oli saanut K-raudasta, mutta ei enää. Valmistajankin sivuilla näytti olevan vain vääriä sävyjä, eivätkä he vastanneet yhteydenottoihin. Otin siis suuren riskin ja tilasin kellertävältä näyttävää tapettia mallipalan (1 euro) ja kuinka ollakaan, se oli juuri se oikea! Ymmärsin, että vitivalkoisen tapetin kuvaaminen ei välttämättä aina ole kovin näppärää. Nyt tilasin tapettia kaksi rullaa. Ensin ajattelin sitä makkariin, mutta tuleekin todennäköisesti olohuoneen takaseinälle. Kaksi rullaa ei aivan riitä, mutta ajattelin jättää kuusi senttiä molemmista reunoista vajaaksi.

Tapetti: Fiona, Light & Bright

http://fiona-walldesign.com/wallpaper/Light__Bright/Fiona_Light__Bright_351927(351927).aspx

Loppukevennyksenä välittäjältä saamani pohjakuva. Onneksi nyt jo parempikin käytössä.

Pahoittelen, että fontit kierossa. Blogger ei ole ensikertalaisen kaveri.

Avaimet on

Kohta päästään itse asiaan, sain nimittäin eilen avaimet tulevaan kotiini! Perjantai-iltapäivästä eteenpäin se on virallisesti minun (jep siis pankin). Näin korkealla iällä ja vakaassa elämäntilanteessani päätin sitten lopultakin turvata eläkepäiväni. Taaaai sitten en. Tosiasiassa minua kauhistutti pääkaupunkiseudun kivojen alueiden järjettömän kalliit vuokrat, joten mieluummin samalla hinnalla lyhennän omaa lainaa ihan kivalla alueella. Tähän asti olen viimeiset neljä vuotta asunut onnellisesti HOASilla Helsingin Kampissa, mutta valmistumisen jälkeiset kuusi asumiskuukautta olivat juoksemassa ohi, joten päätöksiä piti tehdä. Kävinhän sentään kahdessa asuntonäytössä. Se on aika hyvin, kun yleensä ostan ensimmäisen näkemäni asian, silloin kun ostan.

Mutta miksi blogi? Ajattelin ystäviäni. Kuinka monta remppapäivitystä he joutuisivatkaan tulevien kuukausien aikana lukemaan Facebookissa? Niinpä. Nyt innokkaimmat (tai oikeaa tekemistä välttelevät) voivat ihmetellä työmaata täällä ja tietty ihan paikan päällä, hommaa nimittäin riittää ihan jokaiselle.